Värkkääjäesittelyssä: Mira-Pauliina Puhakka ja zinetyöpaja

MiraPauliina

Mikä on nimesi?

Nimeni on Mira-Pauliina Puhakka, lempinimenä tai kutsumanimenä on usein Mipa.

Millaiseen tekemiseen olet erikoistunut?

Tykkään tehdä paljon käsitöitä, innostun hirveän nopeasti kaikesta uudesta ja haluan aina kokeilla erilaisia juttuja. Olen tehnyt sarjakuvia ala-asteelta asti ja opiskelin vuosina 2007-09 Limingan taidekoulussa sarjakuvalinjalla. Siellä opin pienlehtien tekemisen jalon taidon ja sen jälkeen olen tehnyt monia omia lehtiä ja toimittanut muutamia tovereiden kanssa tehtyjä lehtiä. Olen samaista pajaa pitänyt myös aiemmin ja on ihanaa nähdä ihmisten innostuvan siitä, miten helppoa oman lehden tekeminen on.

Opiskelen parhaillaan Metropolia ammattikorkeakoulussa paperikonservaattoriksi. Opintoja on jäljellä vielä pari vuotta. Olen aina tykännyt työskennellä paperimateriaalien kanssa ja on aivan parasta opiskella alaa jossa paperi on se keskeisin asia. Paperimatskujen kanssa olen siis tehnyt vaikka mitä aikojen kuluessa: origameja, kaiken maailman askarteluja, paperimassaa ja paperinvalmistusta (kierrätysmatskuista ja itse kerätyistä luonnonkuiduista), kirjansidontaa ja sen lisäksi vielä kaikkea mahdollista taidehässäkkää mitä paperin päälle voi tehdä: taidegrafiikkaa, piirtämistä, maalaamista…

Mitä aiotte esitellä Espoon Mini Maker Fairessa?

Aion pitää non-stop zine- eli pienlehtipajaa. Pajassa saa tehdä aivan oman näköisensä pienen lehden, jonka kopioiminen käy käden käänteessä eikä tarvitse vaivata päätään niittien tai sivusuunniteluiden ja asemointien kanssa. Tekniikoina voi käyttää mitä tahansa päähän pälkähtää, kirjoittamisesta maalaamiseen ja piirustuksista kollaaseihin. Kaikenlaisia materiaaleja löytyy laidasta laitaan ja kannustan kokeilemaan vähän erilaisiakin matskuja joihin on itse yleensä tottunut. Aiheita voi ottaa omasta elämästä ja itseä koskettavista asioista, vaikka omista lemmikeistä, lempi elokuvista tai vaikka politiikasta jos siltä tuntuu.

Zinekulttuurilla on pitkät juuret. Erilaisia mielipidelehtisiä ja pamfletteja on ollut vaikka kuinka kauan. Vallitsevan zinekulttuurin historia alkaa science fictionin fandomin tuottamista fanzineista eli fanilehdistä, joita alettiin tehdä jo 1930-luvulla. Punk-liikkeen noustessa 70-luvulla zinet olivat tärkeä tiedon jakamisen muoto jonka mahdollisti halpojen valokopioiden yleistyminen. 90-luvun alussa zinet mediana levisivät yhä laajemmalle ihmisten tietouteen feminististen liikkeiden vaikutuksesta. Tietokoneiden yleistyttyä 90-luvun lopulla pienlehtien suosio laantui samalla kun henkilökohtaisia kotisivuja oli yhä useammalla netin käyttäjällä. Nykyään pienlehtiä liikkuu paljon sarjakuvatekijöiden toimesta, sekä ainakin feministisissä ja anarkistisissa liikkeissä. Myös monet tekevät pienlehtiä ihan vain omaksi huvikseen ja vaihtelevat niitä erilaisissa tapahtumissa ja postin kautta tai antavat tutuille lahjoina.

Zinekulttuurissa vallitsee hillittömän hieno tee-se-itse mentaliteetti, jonka avulla voi oikeasti jakaa tietoa mitä erilaisemmista asioista. Pienlehtiä lukemalla voi oppia uusia asioita tai innostua kokeilemaan jotain ennennäkemätöntä. Parasta on kun saa kertoa tarinoita ja näyttää muille itseä kiinnostavia juttuja.

 Kerro projektista josta olet ylpeä?

Tehtiin tovereiden kanssa taidekoulussa fanzineprojekti Pokémon-pelisarjasta, jossa sarjakuvapiirtäjät loivat uusia tarinoita noiden taskumonstereiden maailman pohjalta. Projektiin löytyi tosi nopeasti ja helposti iso ja upea porukka tekijöitä, jossa minä toimin muutaman muun kanssa pääorganisaattorina. Tein lehteen itse kansikuvan ja taiton ja se printattiin sarjakuvafestivaaleille myyntiin viime tingassa ihan omin pikku kätösin rupuisella vanhalla kopiokoneella koulun hikisessä tietokoneluokassa. Lehdestä tuli hitti ja se myytiin loppuun miltei välittömästi. Tehtiin lehdelle vielä kaksi jatko-osaa jotka menestyivät yhtälailla.

Painosmäärät jäivät harmillisen pieniksi kun kaikki tehtiin aikaa vievänä käsityönä. Mutta olivatpahan tosi upeita! Kokemuksena noiden lehtien tekeminen hyvässä porukassa oli aivan mieletöntä ja innostavaa, yrityksen ja erehdyksen kautta opittiin tekemään törkeen hieno lehti ihan alusta asti itse.

Mitä taitoja haluaisit oppia seuraavaksi/ Mikä on unelmaprojektisi?

On niin paljon kaikkea hauskaa ja upeaa jota haluaisi oppia! Ja joka päivä tulee vaan uusia ideoita. Yksi päivä haikailin puutöiden perään. Myös vaateiden ompelu ja saippuan valmistaminen kiinnostavat, niistä osaan perusteet mutta haluaisin osata vielä paremmin ja vielä kun löytäisi aikaa siihen tekemiseen. Mitään varsinaista unelmaprojektia minulla ei kuitenkaan ole.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone

Comments are closed.